Taistolaan ilmestyi ensimmäinen mätimunien rykelmä pari päivää sitten. Tuore isukki hoitaa hommiaan huolella eikä jätä kuplapesäänsä kuin ani harvoin. Kututanssi on ollut melkoisen raju, sillä sekä koiraan että naaraan evät on repaleiset, isännän vielä pahemmin. Kudun jälkeisenä päivänä naaras oli erittäin voipunut ja makaili kasviston seassa kaikkensa antaneena. Se ei ole vieläkään ihan oma itsensä, mutta pahin on jo ohi enkä usko sen kupsahtavan *kopkop*. Pari viikkoa sitten tapahtunut raaka kututanssi päättyi naaraan menehtymiseen, jota tietysti surimme, mutta eipä noille oikein voi mitään. Mahdollisia poikasia en aio pelastaa - jos joku selviää, niin hieno homma, mutta jos ei selviä, niin sekin on ok. Ja voihan taistokasvatusta aiheuttava kärpänen puraista myöhemminkin. :)